Ryhymäreenit alako

Viime sunnuntaina alkoivat talvitreenit. Olen puulannut itseni taas Rtg:n naisten porukkaan joka kokoontuu joka toinen sunnuntai jo tutuksi tulleella Oulun Golfhallilla. Meitä on kuusi, osin samaa joukkoa kuin viime keväänäkin.

J-P aloitti jälleen kerran perusteista: ensin grippi kuntoon, sitten vasta pallolle. Itsellä ei tullut siihen muutoksia, koskapa viime keväänä sitä jo väännettiin vahvemmaksi eikä ongelmia sen suhteen enää ole. Ote enempi sormille, niin maila pääsee vapautumaan helpommin ja toimii niin kuin sen on tarkoitettu toimivan, ilman liikaa käsillä manipulointia pelaajan taholta. Näinpä. Ja oma päänsisäinen mantrani vielä siihen päälle: ”Lyö kropalla, älä käsillä”. Tuo oli muuten pitkään helpommin sanottu kuin tehty. Jostain syystä kädet tahtoo vieläkin elää omaa elämäänsä, vaikka tiedän että pakettiahan tässä haetaan, synkassa ylävartalon kanssa. Mutta kun on vuosikaudet hakenut laajaa svingiä viemällä käsiä pitkälle taakse, ja vieläpä liian pystysti, niin tulos on ollut se että sieltä tullaan pallolle ulkoa sisään ja lopputulemana reipas fade/slaissi. Nyt liikkelle lähdetään hartiakierrolla kädet kropan edessä, ei pelkillä käsillä.

Pienillä baby-stepseillä tässä taaplataan eteenpäin. Alkukesän reenasin taaksevientiä, keskikesällä osumaa ja loppukesän saattoa ja loppuasentoa. (Nyt jos koutsi tätä vahingossa lukee, niin anteeksi jos kirjoitan puutaheinää!) Mutta näin tämän projektin annoin itseni ymmärtää. Ensin siis perusasiat kuntoon (grippi, stanssi), sitten taaksevienti ja sen jälkeen järjestyksessä muut asiat. Ei siis kaikkea kerralla :D.

Tavoite: Saada svingi helpommaksi ja toistettavammaksi. Kropan mukaantulon myötä lisää pituutta ja tarkkuutta. Lyönnin suoristuminen ja kääntyminen jossain vaiheessa drawksi.Virhemarginaali pienenee, parempia tuloksia korttiin. Että näin.

No, viime sunnuntaina tehtiin silti vielä yksi muutos lyöntiasentoon, eli vähän matalammaksi. Edelleen ryhdikäs, mutta vähän persusta pidemmälle taakse (ihanku pyllistäisin :D), polviin enemmän taivutusta ja kädet alemmas niin, että mailan kärki vähän nousee maasta ilmaan, ei paljoa, mutta vähän. Aluksi ensimmäiset lyönnit tuntuivat oudolta, teki mieli nousta heti taakseviennin jälkeen takaisin entiseen, pystympään asentoon ja humppasin siis ylös alas. Kädet koukistuivat osumahetkellä kun tuli tunne, että olen liian lähellä maata ja tulee duffi… ja tulihan niitä. Mutta jossain vaiheessa alkoi oikea etäisyys löytyä ja puhtaampia osuma palloon tulla. Enivei, on tuossa vielä työstämistä…

Onneksi ei mene pitkään että pääsee taas mailanvarteen. Ensi lauantaina on Pohjoisen alueen ladykapteenien tapaaminen Golfhallilla, niin siinä yhteydessä taas. Mulla on vahva tunne, että tästä talvesta tulee hyvä. Katsotaan kesällä, tuliko :).

Jätä kommentti

+ 53 = 62