Onnistumisia ja pettymisiä

Kesä valuu sormien välistä. En ole ehtinyt kuutta päivää pitempää yhtenäistä lomaa pitämään, sen verran on arbeitia toimistolla riittänyt. Tuon kuuden päivän aikana käytiin pienimuotoinen golfturnee tuttavaperheen kanssa Etelä-Suomessa. Ensin ajoimme yhtä kyytiä Vanajanlinnaan ja siellä Linna Golfin kenttää kiertämään samana iltana. Majoituspaikkamme ei valitettavasti vastannut odotuksia, saimme asunnoksemme golfklubin vieressä olevan pienen paritalon. Siellä haisi home. No, tuuletimme illan ja pistimme nukkumaan. Aamulla Iiriksellä oli allergiakohtaus, annoin histamiinia ja päivän mittaan se siitä laukesi. Itsellä on astmalääkitys vissiin aika hyvin kohdillaan, kun en kohtausta saanut.

Kun lähdimme pois, mainitsin asiasta vaivihkaa respan henkilökunnalle ja he kovasti pyytelivät anteeksi ikävää majoituskokemusta, ottivat yhteystietoni ja lupasit selvittää asiaa. Pari päivää myöhemmin sain sähköpostia edelleen valitteluiden kera ja mukana kolmen hengen majoituslahjakortti Golf Suite -kämppiin golfklubin talossa! Ihan huippua, takuulla käytetään se joko tässä syksymmällä tai sitten ensi kesänä, on nimittäin vuoden voimassa.

Linna Golfin kenttä oli upea. Hyvässä kunnossa ja varmasti paras kenttä, millä ikinä olen pelannut. Griinit oli ihan tajuttoman nopeat. Kädäri kertoikin lähtiessämme, että kentällä oli tehty mittavat kunnostustyöt, jotka juuri oli valmistuneet, olimme ensimmäisten joukossa, jotka pääsivät sinne huiskimaan.

No, seuraavana päivän Idea Parkin kautta shopaten kohti Nokiaa ja siellä Eden-hotellia. Majoittuminen ja Pirkkala Golfiin pelaamaan. Tämä kenttä oli myös hieno, ei moitittavaa. Tuttu Pasi siellä oli meitä ottamassa vastaan ja kertoili kentän kuulumisia.

Viimeinen pelipäivä, eli torstai, vietettiin Karitan kanssa Nokia Riverin kentällä River Rose -kilpailussa. Pitäisköhän tässä välissä vähän kertoa omasta pelistä… sehän on edelleen sekaisin kuin seinäkello. Satunnaisia hyviä lyöntejä lukuunottamatta peli on hyvin sekalaista seurakuntaa. Uusi svingi hakee uomaansa ja kyllä alan uskoa jo että ei tänä kesänä enää ennätyksiä lyödä. Menee tuleville kesille. Mutta siellä Nokialla kisassa löin yhden loistavan lyönnin! Ja tuli vielä lähimmäs lippua -kisan väylällä. Se oli semmoinen huikee par3-väylä, jossa lyötiin 40 metrin korkeudesta 180 metrin päähän. Lähti ihan mahtava draivi, joka tipahti griinillä alas ja rulli 3,23 metrin päähän lipusta. Sillä sain käydä pokkaamassa kyseisen väylän palkinnon. Ja taitaa olla tämän kesän ainoita pokkauksia… Tai no, parikisoissa on mennyt ihan hyvin. Kaksi voittoa, toinen Joren kanssa Pekkagolf-kisassa ja toinen Janin kanssa Shampanjagolfissa. On mulla osunut hyvät parivalinnat… :D.

Ensi viikonloppuna onkin sitten kolmen päivän mittainen kisa. Legendaarinen Kainuu Open. Siinä pelataan kolme kierrosta kolmena päivänä kolmella eri kentällä: ensin perjantaina Kajaani, sitten Katinkulta ja lopuksi sunnuntaina Paltamo. Ja tällä pelillä ei voi odottaa kuin pettymyksiä… mutta kiva on lähteä Janin kanssa kaksisteen (tai no, kimppamajoitus muitten raahelaisten kanssa Paltamossa) pikku reissulle.

Tämmöttis tällä kertaa. Palataan ensi viikolla kisaraportin kera…

Jätä kommentti

35 − 25 =