Kyllä se tästä!

Olen paininut lyöntini kanssa (kuten näitä kirjoituksiani aiemmin lukenut muistaa…) jo pitempään. Vanha swingini tuli tiensä päähän ja tuli hyvin vahva tunne siitä, että mikäli haluan peliäni vielä parantaa, niin tarttis tehdä jotain. Entinen pysty taaksevientini ja ulkoa sisään palloontulo ei kantaisi mua tämän pitemmälle. Lyöntipituudet eivät voi tästä kasvaa ja pallon lyönti paremmin tuolla tyylillä ei vaan onnistu. Jotain siis tartti tehdä.

Kevään mittainen ryhmäklinikka Oulussa uuden pron opetuksessa raivasi tietä tälle uudelle polulle. Eilinen ensimmäinen oma yksityistunti J-P Savolammen kanssa sananmukaisesti avasi silmät. Sain tunnin sisällä kokea ensin ihan siis suoraan sanottuna p..skimmat lyöntini ikinä, ja kohta sen jälkeen parhaita koskaan. Etkö usko? No usko vaan, tosi kun vesi!

Taaksevientini muuttui ihan täysin ja palloon tulo myös. Sain vinkit ja harjoitteet miten tästä eteenpäin saisin pidettyä tuon tunnin aikana tekemäni oivallukset mielessä niin rangella kuin kentälläkin. Ei siis sanat riitä kertomaan millainen olo nyt on. En jaksa oottaa että pääsisin taas treenaamaan ja nauttimaan noista nasakoista osumista :D. No siis, eihän jokainen lyönti edelleenkään osu kunnolla palloon, ja aina välillä maila ujuttautuu takaisin entisiin malleihin, mutta useasti lyönti kuitenkin sujahtaa oikeaa reittiä pitkin palloon ja se tunne, kun mailan päästä kuuluu vaan ”tsup” ja pallo singahtaa taivaalle, on taivaallinen.

Jess. Ei muuta tällä kertaa. Täällä on onnellinen nainen. Tunnelin päässä oleva valo häikäisee jo kohta silmiä…

PS. Juu kyllä. Unohdan nämä opit vielä kymmenen kertaa, ennen kuin ne on lihasmuistissa ja vanhasta poisopittu, mutta silti, jipijipijipi!

Jätä kommentti

9 + 1 =