Golfreissun tunnelmia

Kesäinen golfkiertueemme on nyt ohi. Viime sunnuntaina starttasimme tuttavapariskunnan ja samanikäisten tyttärien kanssa kohti Ähtäriä. Pudotimme tytöt eläinpuistoon ja itse suuntasimme Ähtäri Golfin kentälle. Ykköstiillä jo pyörittelimme päätämme, että mistäs lähdetään ja minne päin lyödään… Garminin etäisyysmittarikellonikaan ei löytänyt koko kenttää. Klubilla kysyin että mistä johtuu niin kädäri kertoi että valitettavasti Garminin kellot eivät pelaa siellä. Pah.

No, kenttä oli loppuviimein oikeinkin kiva. Varsinkin takaysi Mini-Suomen maisemissa kiertelevä. Mitat kohtuullisia naisillekin, eli monilla par-nelosilla kahdella päälle ja par korttiin.

Seuraavana aamuna kohti Poria ja Yyterin kylpylähotellia. Siellä tytöt taas rannalle ja kylpylään (ilmat olivat ihan ok) ja me Yyteri Links -kentälle. Olihan siellä… se yksi links-väylä… loput väylät metsässä. Mutta sekin kenttä oli oikein kaunis, vehmas ja meren tuoksu tuulahteli siellä täällä nenään.

Kolmas päivä ja kolmas kenttä, tällä kertaa Kalafornia ja siellä 27 reikää. Ensin 18 ja pikku ruokatauon jälkeen vielä yksi ysi. Ensin pelasimme Suiston ja Joen, sitten viimeisenä kivoin, eli Lintupuisto. Etummaiset kaksi ysiä kiertelivät isolla peltoaukiolla sikin sokin, pitkät siirtymät ja ukkosenuhka päällä. Ensimmäiset pari väylää sataa ropisi ja itsellänikin meni kahden väylän aikana kolme palloa veteen… meinasi kypsyttää, mutta sitten alkoi kulkea kun sadekin lakkasi. Lintupuiston takaysi oli siis mukavin, vaihtelevin ja muutenkin mielenkiintoinen pelata. Ja ihan hyvin kulki, 41 lyöntiä.

Kentänhoitajat putsasivat ojien pientareita ja nakkelivat sieltä löytyneitä palloja pelaajien noukittaviksi. Pojat katsoivat että onko laatupalloja joukossa, mutta vain yksi Titu löytyi… 😉

Neljäntenä aamuna sitten autot kohti pohjoista ja matkalla vielä pysähdyimme Härmä Golfin yhdeksänreikäisen kentän kohdalle pikku kiekalle. Tytöt PowerParkiin ja me huiskimaan. Härmän kenttä oli aakeeta laakeeta peltokenttää ees taas. Vaikeutta oli tehty pituudella ja bunkkereiden strategisella sijoittelulla. Vähän hajuton ja mauton, ei jättänyt suuria muistikuvia.

Kaiken kaikkiaan oikein onnistunut turnee. T-paidalla tarkeni pelata joka päivä, pieniä ropsauksia lukuunottamatta.

Nyt odottamaan lauantain Juhla-Scramblea, seuramme RTG täyttää 30 vuotta. Kisan teemana kasaripukeutuminen… ollaan Janin kanssa punkkareita 🙂

Ja maanantaina jatkuu reikäpelit. Vastassa seuramme entinen Pro. Saapa sii kumpi vie!

Jätä kommentti

84 + = 94